Cáceres on Via de la Plata pyhiinvaellusreitin varrella. Tulen kaupunkiin linja-autolla, mutta minulla on edelleen hattu ja porkat ja iso reppu. Minut tunnistetaan pyhiinvaeltajaksi.
Hostal las Velatas on tavallinen majatalo, mutta Jaakontien kulkijoille on täälläkin varattu tilaa ja vuoteen hinnasta saisi tuntuvan alennuksen. Repun taskussa kulkee La Credencial, pyhiinvaeltajan passi, mutta en saata hyödyntää tarjousta. En ole enää pyhiinvaeltaja. Ostan vuodepaikan ohjevähittäishintaan. Pesen pikkupyykit takapihalla. Tapaan ihan tavallisia polkupyöräilijöitä. Paahteessa ei pation laattakiville kärsi astua, mutta pyykki kuivuu hetkessä.
![]() |
Jaakontien Jaakko itse. |
Huone on viileä. Tervehdin vuoteella
istuvaa miestä. Hän on kuin kotonaan. Miehen yllä on hihaton paita
ja hyvin niukat alushousut. Parempi paita, housut ja pikkutakki
roikkuvat seinällä. Vuoteen alla ja ympärillä on vaatteita
muovikasseissa. Mies on tuntuvasti vanhempi, kuin hostellien asukit
yleensä.
Huoneen päässä oleva pikkuinen pöytä on täynnä sievään jonoon järjestettyjä elintarvikkeita. Mies haukkaa makkaraa ja kumoaa pullosta maitoa päälle. Maitoa hän tarjoaa myös minulle. Ei kiitos, vesi on juomani. Mies olettaa minun olevan pyhiinvaeltaja. En myönnä. Olen tavan turisti.
Asetun alasänkyyn huoneen vastakkaiselle puolelle. On päiväunien aika. Mies avaa oven pieleen ripustetun television. Ääni on kovalla. Raotan silmiäni. Kysyn sopisiko säätää hiljemmalle. Tottakai vastaa mies. Hän sammuttaa koko laitteen ja asettuu itsekin pitkälleen.
Herään, kun huonetoveri valmistautuu lähtemään ulos. Hän pukee päälleen seinälle ripustetun asun. Toivotan mukavaa iltaa. Lähden samalla oven avauksella alakertaan ja yhteiseen olohuoneeseen. Syön niukan ja kylmän aterian, koska keittiö on lukittu. Sohvalta herää nuorukainen. Hän kertoo tulleensa tänne torkkumaan, koska omaa huonetta terrorisoi ukko, joka huudatti telkkaria, eikä suostunut kääntämään ääntä alas. Nuorukainen oli sammuttanut toosan kaukosäätimellä. Ukko oli napannut kapulan pöydältä ja pannut töllön päälle ja äänen vielä kovemmalle ja piilottanut kaukosäätimen.
Taidan tuntea tuon miehen. Kerron, että hän lähti juuri ulos. Huone on tyhjä ja hiljainen. Kerron myös, että mies oli ollut minua kohtaan ihan mukava ja kohtelias. Nuorukainen ei ota sitä uskoakseen. Kerron myös, että mies paljasti minulle kaukosäätimen piilopaikan siltä varalta, että haluan katsoa telkkaria.
Roomalaiset perustivat Cáceresin
vuonna 34 ennen ajanlaskumme alkua. Kaupungin nimi tuolloisen
siirtomaavallan aikaan oli Norba Caesarina. 1100-luvulla valloittajia
olivat arabit. Heidän kaudellaan kaupunki koki loistonsa päivät.
Alfonso IX valloitti kaupungin kristikunnalle 1200-luvulla. Amerikan
riistämisen aikoina kaupunki pääsi vuorostaan nauttimaan
siirtomaavallan hedelmiä. Vaurastuneen Cácaresin hyvin säilynyt
vanhakaupunki on otettu Unescon maailmanperintökohteiden luetteloon.
Kukkulan huipulla kohoaa 1400-luvulla rakennettu Goottilainen katedraali, Concatedral de Santa María. Virkailija kysyy haluanko leiman pyhiinvaelluspassiini. Ei kiitos. Olen tullut kaupunkiin vilunkipelillä, linja-autolla.
Kirkossa on menossa kaksikin messua, toinen keskilaivassa ja toinen sivukappelissa. Turistit hälisevät toimituksen keskellä. Tiukkailmeinen kirkkoväärti partioi komentamassa mölyapinoita. Kaikki on jotenkin väärin. En jaksa jäykkäilmeistä uskonnollisuutta, mutta en kestä myöskään huonoa käytöstä.
Turisteilta peritään pääsymaksu torniin. Virkailija haluaa edelleen laskea minut pyhiinvaeltajaksi. Hän ei suostu ottamaan rahaa. Hän pahoittaa mielensä, kun en annna leimata passia.
Iltahämärissä palaan majapaikkaan.
Nuorukainen on laittautumassa yöpuulle. Hän on polkupyöräilijä.
Tarkoitus olisi lähteä liikkeelle hyvissä ajoin ennen
auringonnousua ja takuuhellettä.
Toivotamme hyvää yötä. Ovi käy. Huoneen kolmas asukas saapuu. Mies järjestää asunsa hipi hiljaa vaatepuuhun. Hän kulauttaa kuuluvasti maitoa ja paneutuu maata. Hetken on hiljaista. Sitten telkkari räjähtää rääkymään.
Demokraattinuorukainen huomauttaa peiton alta, että kaksi kolmesta on jo nukkumassa. Minä katson nyt telkkaria, sanoo mies. Nuorukainen pysyy maltillisena. Eikö nyt kuitenkin olisi aika nukkua? Mies kiukustuu kerta kaikkiaan. Hän halusi jo päivällä katsoa telkkaria, mutta jolppi valitti silloinkin. Nuorukainen hiiltyy hänkin ja huutaa, että hän lähti alakertaan ja äijä sai katsoa ihan niin paljon kuin lystäsi. Paitsi ei saanut, kun sitten tuli tämä toinen. Niin tai näin, mutta nyt on kuitenkin yö ja pyöräilijällä aikainen lähtö. Ihan sama minä katson nyt telkkaria. Juupas eipäs. Koska sitä sitten voi muka katsoa, kun aina on joku nukkumassa ja ihan väärään aikaan? Idiootti turisti ei edes tiedä koska on oikea siestan aika. Ukko on ilmeisesti unohtanut, että osaan kieltä. Osaan myös puhua. Osaan sanoa, Suu kiinni. Nyt! Heti! Tulee hiljaista. Ukko häipyy huoneesta. Hän ottaa kaukosäätimen mukaan.