Kesätyömatkapyöräilijän juhannus

Juhannusaaton aamuna matka jatkuu pikaisena pakona hyttyshornasta. Hysteerinen pyöräily taukoaa jo kolmensadan metrin jälkeen. Tien varressa, Ylä-Vieksin kylällä, on jotain täysin odottamatonta. Avoin kyläkauppa.

Kauppa on auki. Huoltoasema mahtaa olla suljettu.

Ostan munkin ja limun ja jäätelön. Jään pahemman kerran suustani kiinni. Itikoita manataan kaikkien kesken. Karjalan koiratkaan eivät enää suostu lähtemään ulos. Väki uhoaa silti illalla grillaavansa. Illalla grillataan perkele. Minä myös. Ensin pyöräilen ja illalla grillaan laavulla. Näin on. Toivotetaan hyvää juhannusta.

Yhä vaan olen hyrynsalmen tiellä. Aina vaan ikävöin, mutta nyt jo jotenkin hahmottomasti. Tie valaa öljyä tunteiden laineille. Se on hyvä tie ajaa. Vaaran laitaa mennään ylös ja alas rauhallisin kaarin. Autoja ei liiku. Juhannuksen menoliikenne on jo parkkeerannut mökeille ja sukulaisten pihoille.

Eskon baari, suljettu juhannuksena.

Itse Pyhä Johannes on pannut Kuhmon kiinni. Kurvailen tyhjillä kaduilla. Tyhjällä torilla haaveilen torikahvista. 8333 Kuhmolaista ja kesäasukkaat päälle on kadonnut kuin lentävän lautasen sisäänvetosäteen kaappaamana. Nyin kahvoja ja luen kiireessä aaneloselle sutaistuja tiedotteita. Suljettu, mökillä, hyvää juhannusta.

Isossa risteyksessä kaupungin laidalla on avoin huoltoasema. Saan kuin saankin kebab-aterian. Kamera, tietokone ja puhelin saavat sähköä syödäkseen. Lounastan kuin herraseurueet muinoin pankkien kabineteissa. Pitkän kaavan mukaan.

Marketti on heti risteyksen takana. Tuulikaapissa touhuava myyjä kertoo sulkemisajan menneen ohi jo pari minuuttia sitten. Koska muutama asiakas muutenkin vielä hortoilee hyllyjen välissä annetaan myös minulle lupa tehdä pikaiset ostokset.

Tiedän mitä haluan. Eväsostoksista on jo tähän mennessä kehittynyt rituaali. Samoja tuotteita poimin eri puolilta maata. Juoksen keskikokoista melko paljon isommalta tuntuvan kaupan läpi muutamassa minuutissa. Kaikkea en löydä, erityinen juhannusherkku jää puuttumaan, mutta tiedän, että näillä pärjää. Illaksi on grillimakkaraa. Perkele.

Runon ja Rajan tiellä.

On hautovan kuuma. Paarmat tavoittavat ylämessä. Ukkonen vaanii selän takana. Tänne saakka olen melkein koko matkan pysynyt ihmeellisellä tavalla rintaman edellä tai kahden välissä. Kuurot on pudotettu, kun poikkean kahvilassa ja isommat sateet ajoitettu yön tunteihin.

Nyt jään jalkoihin. Kumu nousee saman vaaran kylkeä. Herneen kokoiset pisarat alkavat pommittaa asfalttia. Tuuri käy kumma kumminkin. Tien toisella laidalla seisoo maitolaituri. Istun tunnin kopissa. Liiskaan satoja hyttysiä. En kastu. Lähelle lyövät salamat käräyttävät maailman oranssin-ja vaaleanpunaiseksi.

Martinvaarantien risteyksessä pitelee sadetta.

Sade taukoaa. Ukkospilvet vyöryvät kaakkoon. Poljen hitaasti, etten vuorostani saisi myrskyä kiinni. Kainuu vaihtuu Pohjois-Karjalaksi. Nautin pyöräilystä. Maisema ei muutu vaikka kympit mittarissa kertyvät toistensa päälle. Metsää ja suota. Ei ihmisiä, eikä autoja. Ei hirviä eikä karhuja. Pienempiä eläimiä on edelleen tuskastuttavan tuhottomasti. Hyttyset hyökkäävät heti, kun vauhti pysähtyy. Etsin mahdollisimman avoimia eväspaikkoja. Turhaan toivon tuulenviriä. Haukkaan eväät hätäisesti verkkohattu päässä, ympyröitä kävellen. On parasta pysyä satulassa. Ehkä ajan läpi juhannusyön. Mittarissa mennään kolminumeroisille.  

Ukkosen perään.

Joka henkonen, jonka vedät...

Maakuntarajalla kello 21.17. Kirkasta.

Juuri ennen puoltayötä rullaan Nurmijärven kylälle. Laavu on aivan tien pielessä. Sen edessä on nuotiopaikka. Jongunjoki virtaa vieressä. Voisin uida ja pitäisi grillata, perkele. Ja toinen ja kolmas ja vaikka kuinka mones ruma sana heti perään. Ne hyttyset.

En riisuudu uimasille, päin vastoin, yritän peittää kaiken ihon. Teen tulet. Ripustan verkon laavuun. Pumppaan makuualustan. Heitän sen ja makuupussin verkon alle. Toimet pitää toimittaa lyhyinä pätkinä. Olen kuin Tshernobylin onnettomuuden jälkiä siivoamaan komennetut työmiehet.

Makkara kourassa pistelen puolijuoksua pitkin pihaa. Koetan vilahtaa verkon alle kuin mäyrä koloonsa. Olen liian pitkäraajainen. Vihollinen ehtii mukaan vuoteeseen. Yksi hyttynen inisee, muutama hyttynen vinkuu, tuhannen tuhatta hyttystä karjuu kuin paraskin jalopeura.

Grillimestari mököttää Nurmijärven laavulla.

Jongunjoki juhannusyönä.

Pakenen pihamaalle. Levitän teltan nurmikolle. Juoksen sillalle muka maisemia katselemaan. Taivutan kaaren paikalleen. Pinkaisen parkkipaikan ympäri. Jokaisen kiilan jälkeen jaloittelen. Se tekee kuusi lenkkiä risteykseen ja takaisin. Verkko jää laavun kattoon roikkumaan. Alusta ja pussi lentävät telttaan. Minä pujahdan perässä, tällä kertaa kuin kettu koloonsa. Onnistun paremmin. Nitistän itikat teltasta. Ryömin pussiin. Tungen tulpat korviin ja kiedon huivin pään ympärille. Väsyttää, mutta ei nukuta.