Heinäkuu kuluu puusepän töissä. Jälkeeni
Tohmajärven koulukeskukseen jätän punaisen palikkaplaneetan.
Luokan nurkassa se osiin purettuna odottaa kyytiä kotikellariin.
Elokuun ensimmäisenä aamuna irrotan pyörän telineestä. Katselen
tutuksi tullutta taloa. Katselen pilvistä taivaanrantaa. Hetikö
pitää sataa?
Koskettelen lähtemisen tuntua hiljaisella
pihamaalla. Satulaan on hinku, mutta maantiellä odottaa kulkijan
epävarma arki. En osaa ottaa edessä olevaa pätkää tosissani.
Näinä päivinä piti kalenterin mukaan olla kiireistä
linja-autoilua ja taidetyötä pääkaupungissa. Osallistumiseni
tapahtumaan peruuntui. Vapautui päiviä polkea myös väli
Tohmajärveltä Ylöjärvelle. Se tuntuu välietapilta,
välttämättömältä siirtymätaipaleelta. Matkaa kuitenkin kertyy
yli viisisataa kilometriä. Edessä on viisi päivää satulassa ja
neljä yötä ulkona. Kai se jonkinmoinen retki on. Onneksi tie
kirkonkylän kukkulalta lähtee alamäkeen.
Suuntaan
lounaaseen ja lounaalle. Hotelli Kiteenhovin noutopöydässä
turvonneena rullaan rajaseudulta kohti Savoa. Keli on kesäinen. Tie
nro.71 kulkee kautta kauneimman järvisuomen. Ensimmäiseksi
yöpaikaksi löydän Savonlahden laavun juuri ennen Kerimäen
kirkonkylää, missä seurakunnan omien sanojen mukaan seisoo
kristikunnan tai peräti maailman suurin puukirkko. Synkässä
kuusikossa, Puruveden rannassa, on sietämättömän paljon hyttysiä,
melkein yhtä paljon, kun aiemmin kesällä Ilomantsissa.
 |
| Savonlahden laavu, Kerimäki. |
 |
| Hyttyssavussa. |
Savonlinnaan
tullessa alkavat hienot pyörätiet jo kaukaa kaupungin rajoilta.
Viitoitus on selkeä ja johdonmukainen. Pyörätie seuraa pitkät
pätkät järven rantaa. Kaupungin keskustassa se nousee kahdesti
korkealle sillalle. Yläkulmasta kelpaa tähytä Saimaan maisemia.
Olavinlinna jää vasemmalle.
 |
| Eri Tornator ja se Vainion laulussa romutettukin oli tosielämässä Mercator. |
Juvalla,
Haravaniemen laavulla kohtaan kesän ensimmäiset leirintänaapurit.
Kolmihenkinen perhe ryömii maastoautolla pihaan. He laittavat teltan
laavun taakse. Minä lausun kohteliaisuudet suomeksi, naapurit
vastaavat venäjäksi. Muut asiat selitämme elekielellä. Laitamme
ruokaa yhteisen nuotion ympärillä. Perheen poika saa sytyttää
tulen. Huomaavaisuus on illan teema.
 |
| Haravaniemen laavu, Juva. |
Pyöräily jatkuu
vilkkaan ja autoilijan mittakaavaan rakennetun valtatie vitosen
vartta. Pientareella on hyvin tilaa, mutta kuulokuvassa humahtaa ja
jyrisee tauotta. Lounaan kattaa Punaisen piipun kievari. Somasti
nimetty ruokala on valtava matkailijoiden täyttämä sali Siiskosen
kotileipomohallin kyljessä. Ruoka on oikein hyvää, mutta vasta
jälkiruokatiskin kakut vaarantavat maantielle paluun. Kehtaan
maistaa kolmea erilaista.
Parikymmentä
keskiraskasta kilometriä myöhemmin istun kaverien kanssa Mikkelin
torilla. Kaupungissa, jossa C.G.E. Mannerheim piti päämajaa
sisälissodan loppuvaiheessa sekä talvi-ja jatkosodan aikana, seisoo
loputtoman monessa mainoskyltissä marsalkkajuuresta johdettu nimi.
Marskin kahvilassa munkin ja santsikupinkin ehtii nauttia kiireettä.
Kahvila on auki ympäri vuorokauden.
80 kilometriä
kestäneen valtatievaelluksen jälkeen tarjoaa käännös tielle 428
kohti Pertunmaata vihdoin kaivatun kesäillan rauhan. Telttapaikka
löytyy kirkonkylän uimarannalta. On lauantai-ilta, ihmisiä ei niin
missään. Kesäillan rauha senkun syvenee.
 |
| Leiri Pertunmaalla. |
 |
| Ruosteenpunainen pelto. |
 |
| Minun nimikkotie... |
 |
| ...on kärrypolku sankkaan metsään. |
 |
| Veljekset Silmun kotiraitti? |
 |
| Kultainen pelto. |
 |
| Kunnon vanhan ajan kuvataidetta. Panu Patomäki, Puusta, 1985, Sysmä. |
 |
| Opiskelijoiden tahto. |
Suoran länteen
suuntaavan etenemisen estää Päijänne. Koukkaan Sysmästä alas.
Ylitän vettä kapoista Pulkkilanharjua pitkin. Kierrän maamme
toiseksi suurimman järven ympäri sen eteläpäästä. Pienen
hakemisen jälkeen teltapaikka löytyy taas rannasta. Iltahämärissä
saapuu selältä uistelija. Kokoan kattilat rampilta ja huuhdon
hammastahnat suusta. Vedämme yhdessä veneen kärrylle. Mies nojaa
maastoauton ovenkahvaan. Minä teen menoa teltalle, mutta niin vaan
jäämme tarinoimaan.
Mies kertoo
tilanpidosta Botsvanassa. Hän kertoo myös suurten afrikkalaisten
eläinten metsästyksestä jousella. Hän on väijynyt juomapaikalla
gnuantilooppia ja kaislikossa krokotiilia. Lähes jokaiseen
lauseeseen mahtuu jotain ilmirasistista tai muuten vaan eltaantuneen
makuista. Käyn sisäistä kamppailua. En julista omia poikkeavia
näkemyksiäni. En nyökkää hyväksyvästi. Minä kuuntelen ja
siinä onkin malttamista, mutta myös palkinto on suuri.
Kuin soturi
heimoneuvoston edessä mies näyttelee leijonan ja jousimetsästäjän
kohtaamisen. Tässä seison, hän sanoo seisoen valppaassa asennossa.
Näin hiipii leijona. Hän hiipii pitkäksi venyvin askelin karkealla
soralla. Häntä pelottaa hirveästi, vaikka rinnalla seisoo opas
isokaliiberisen kiväärin kanssa. Näin leijona karjuu. Mies karjuu
päin Päijännettä. Näin leijona hyppää. Mies loikkaa eteenpäin
käpälät suorana. Väliä on vain 20 metriä, kun jousi laukeaa.
Kaato! Nykyään leijonan pää on hämäläisen kamarin seinällä.
 |
| Päijänteen rannalla. |
Elokuun viides on
kesän pisin ajopäivä, 141 kilometriä. Tervaisen aamun ja
kiinnostavien, mutta raskaiden Padasjoen ja Kuhmalahden välillä
kiemurtavien pikkuteiden jälkeen ovat viimeiset 50 kilometriä
päivän vauhdikkaimmat. Poljen kaverin kahvipöydästä Kangasalta,
Tampereen keskustaa sivuten, Kaupin kallioiden varjosta upouudelle
pyörätien pätkälle Näsijärven rantatunnelin katolle. Laskeva
aurinko valaa aalloille kultaa ja punaa. Vanhemmat Ylöjärvellä
saavat oman kahvipannunsa kanssa vartoa pitkälle iltaan.
