Keväällä 2019 Mustarinda-seura kutsui minut rakentamaan teosta Polku-kesänäyttelyyn. Polkua kertyikin aikalailla, kun oikein polkemalla polkaisin polkupyörän Norrskatan saarelta vaaran laelle Hyrynsalmen Paljakkaan.
Kaivoin ikikuusikkoon toisen version teoksesta Metsäpohjan arkekologiaa. Työmatkasta kerrotaan aiemmin julkaistuissa jutuissa otsikolla Kesätyömatkapyöräilijä sitä taikka tätä. Kesätyöstä, teoksesta ja sen rakentamisesta kerron tässä jaksossa: Kesätyömatkapyöräilijä oikeissa töissä
Lyhyesti teosta voi kuvata sanalla kuoppa. Se oli tasan tarkkaan kuutiometrin vetoinen kaivanto. Monttu oli kaivettu kuusen alle. Puun hellävaroen ja pikkutarkasti esiin rapsutellut juuret kulkivat kuopan halki. Päällimmäisenä ajatuksena oli paljastaa lähiluonnosta jotain hyvin tavallista, mutta tavallisesti katseilta kätkettyä. Kuopan päälle rakensin vitriinin.
Kiinnitin kuopanhoito-ohjeet jääkaapin oveen, Mustarinda-talon keittiöön. Sovittiin, että kun kuoppa alkaa näyttää kurjalta, se täytetään. Kaivettu maa oli tallessa kaatuneiden puiden juurilaattojen taakse piilotettuna. Vitriinin laudat voisi käyttää johonkin muuhun tai ne voisi pätkiä ja lämmittää ihanan pihasaunan. Akryylilevylle löytyisi varmasti kierrätyskäyttöä.
Reilut kaksi vuotta myöhemmin minulle myönnettiin kuukauden mittainen residenssijakso. Marraskuussa 2021 pääsin palaamaan Paljakkaan. Tulin työstämään toista teosta, mutta luontopolun varrelta löysin yllättävän hyvin aikaa kestäneen kuopan. Peitin jälkeni.
 |
| Vitriini on huurtunut, mutta muuten siistissä kunnossa. |
 |
| Tarvittavat työkalut ja maassa jo aavistus talven tulosta. |
 |
| Kuoppa itse. |
 |
| Täytetty, peitetty ja piilotettu. |
 |
| Talvi täydentää työn. |
 |
| Tapaus Metsäpohjan arkekologiaa on suljettu. |
