Asiaa poliisille

Haeskelen iltapalaa Padangbain lävistävällä pääkadulla. Tarpeeksi, vaan toisaalta ei liian kurttuinen kansankuppila löytyykin tuota pikaa. Haeskelen myös vessaa. Jo kysyessäni tiedän, ettei helpotuksen huonetta löydy tästä kioskista.

Rouva viittaa kadun vastakkaiselle puolelle. Siinä näkyy sijaitsevan poliisiasema. "Kyllä, kyllä, kysy sieltä." "Poliiseilla on vessa", hän vakuuttaa.

Epäröiden lähestyn avointa ovea. Kuulemani perusteella on mikä tahansa kontakti maineikkaan korruptoituneen virkavallan kanssa hankaluuksien hakemista ja sakkojen kerjäämistä.

Kaksi konstaapelia retkottaa takakenossa toimiston tuoleilla. Esitän asiani edelleen epäröiden. Hymyilen hölmöläisturistin rooliin heittäytyen ja tavattoman kohteliaasti.

"Iso vai pieni", kysyy poliisi?  Etusormea ojentaen hän tekee lirittelyyn viittaavan eleen ja muotoilee sen perään kourat pyöreinä ilmaan ison paskan kuvan.

"Pieni", vastaan minä. Poliisi kampeaa tuolista. Hän saattaa minut talon taakse henkilökunnan vessaan. Huokaan moninkertaisesta helpotuksesta. Kevyin askelin poistun kolmella kielellä kiitellen. Hauskaa on kaikilla.

Hauskaa on myös taksikuskilla. Kerron tapauksesta, kun lähdemme seuraavana päivänä ajamaan kohti Ubudia. Riemulla ei ole rajoja. Kolmituntisen kyydin aikana hän palaa aiheeseen aina uudestaan. Vessaan poliisiasemalle. Ennen kuulumatonta.

Jalan jalan, eli madonluvut Ubudin liikenteelle

Jalan jalan tarkoittaa Bahasa Indonesian kielellä kävellä, paitsi että Balilla ei kävele kukaan, paitsi minä kävelen ja köyhät ja joskus lapset, jolleivat seiso skootterin astinlaudalla tai roiku satulassa äitiinsä nojaten, rutistaen paidan sivusaumoja käsillä, jotka eivät läheskään yllä aikuisen ympäri.

Minä kävelen. Muilla on kaksi pyörää tai neljä pyörää ja moottori, mopo, skootteri tai auto.

Kävelen, koska kaipaan liikuntaa. En halua pitkien koipieni hermostuvan. Kävelen koska kävellen ehtii aistia enemmän.

Täällä, missä kukaan ei kävele, siitä on tullut myös periaatteellinen kysymys, mielenosoitus. Haluan olla huutomerkki tien poskessa. Naapurin kioskille ei tarvitse ajaa mopolla.

Juliste hotellin käytävällä, Denpasar.

Kävely on hengenvaarallista. Ensin pitää unohtaa omaavansa oikeuksia tien käyttäjänä ja kerrassaan ihmisenä. Pitää oppia luikkimaan kuin lisko, piiloutumaan puiden ja sähköpylväiden taakse, kun pulskat katumaasturit kiiruhtavat minne ikinä.

Joskus yritän saada katsekontaktin kuljettajaan. Usein tuijotan väärää henkilöä tummennettujen lasien takana. Toisin kuin kotona, vastaan tuleva kuljettaja istuu vasemmalla.

Eikä kuljettajaa kumminkaan kiinnosta. Katse on jähmettynyt eteen. Hän jyrää kuin valjakkohevonen laput silmillään. Sillä lailla liikenne sujuu. Metalli virtaa. Vauhdissa pitää pysyä.

Minä kävelen ja kävellessäni kasvaa ohimoiden välissä raivon hurrikaani. Haluan tuupata mopoilijan nurin. Haluan survoa bambukepin pinnojen väliin ja katsoa miten suma patoaa mopojen kosken. Haluan vääntää sijoiltaan autojen sojottavat peilit. Haluan naarmuttaa niiden kylkeä, joka kaiken aikaa uhkaa rutistaa minut muurin karheaa betonia vasten. Haluan heittää kiven, puhkaista ilmastoidun, äänieristetyn peltikuplan ja repiä kuljettajan pakokaasun katkuiseen pauhuun, opettaa hänet ottamaan huomioon tien poskessa hiipivän haurauden.

Mutta minä vain kävelen, päättäväisesti kuitenkin ja käännyn toisen temppelin jälkeen riisipellolle, kastelukanavaa seuraavalle polulle ja kuulen taas ajatukseni, ne joissa ketään ei työnnetä kumoon tai runnota viemärikaivoon.

Olympoksen Zeuksen temppeli

                      "Mahtavin ja vuoren valtija oli Zeus,
                      muhkeapartainen mies,
                      jolla oli salamat aseenaan."

                      Ja vuoren valtija,
                      välkästä toiseen,
                      oli Tommi,
                      jolla oli maihinnousukengät aseenaan.
                      (Vaikka muotia olivat lapikkaat.)

                      Taistelun telme pöykyssä.
                      Kiltti poika,
                      jolla oli isot kengät aseenaan.

Bysanttilaisessa museossa

                          Kissat menevät kieppiin autojen katoille.
                          Ne rusettiluistelevat konepellillä.
                          Venyttävä tassu viittaa kohti kukkulaa.
                          Akropolis. En mene sinne vielä.

                          Laskeudun Bysanttiin.
                          Matkalla tulee vastaan Onassiksen näköisiä naisia.

                          Lasipullo -A.D. 5th-6th century- on siro ihme.
                          Sietäisi muistaa tämä.
                          Siruja ja lohkareita.
                          Marmorisokerikuutioita.

                          Intendentti suhisee hiljaiseksi pulisevat työkaverit.
                          Kenkänsä narisevat kovempaa.
                          Alkavat joukolla leikkiä kuurupiiloa,
                          kukkua viirien takaa.

                          Älä vielä laita käsiä selän taa.
                          Älä vielä aloita vanhamieskävelyä.

                          Seuraavassa salissa tuttuja kuvia.
                          Madonsyömää kaarnaa.
                          Osaisinpa kopioida niiden takapuolet.

                          Intendentti on kaunis.

                          Jotakin hullua siinä on,
                          laittaa iso talo toisten talojen palasille.
                          Sellaisten isojen talojen,
                          joissa kukaan ei koskaan asunut.

                          Kuvanpalvon täydestä sydämmestä.

                          Seuraako kaunis intendentti kaikkia yhtä kiinteästi?
                          Alan ujostella.

                          Yrjön keihäs on terävä kynä.
                          Panssarissaan aukeaa portti sydänalaan.
                          Pallean päällä istuu parveke.

                          Vedetäänkö Yrjö sormikoukkua?
                          Lohikäärmeen löit jo.

                          Elokuvassa tavallinen Tom Hanks pyytäisi naista treffeille.
                          Jopa sössö Hugh Grant pyytäisi naista treffeille.
                          Kuka ei pyytäisi tuollaista ihanaa intendenttiä?

                           Irvistelettekö minulle te Bysantin maalatut päät?

                           Tulee mies instituutista.
                           Astun tervehtimään.
                           Päivää sanon,
                           mutta intendentille en virka mitään.

                           Kiipeän valoon 2015 A.D.