Turhan tiheää Eurooppaa

Läntinen Saksa on tiheään asuttua seutua. Sinne eivät sovi kotimaan selkosilta tutut autiotalot, kuihtuneet koulut ja lopullisesti suljetut kyläkaupat.

Saksassa kuitenkin mahtui kiertämään suurimmat kaupungit, väistämään moottoriteiden tiheäsilmäisen verkon ja polkemaan sisään sievään postikorttiin.

Näkymä Mittellandkanalin varrelta olkoon esimerkki sievästä Saksasta.

Tulokulma Hollantiin, odotettuun pyöräilijän paratiisiin, Alankomaiden kaakkoinen pussi, oli täysin väärä. Heti rajalla ahtautui kaikki ihmisen toimeliaisuuden ikävyys samaan sumppuun. Taivaanrannassa törrötti kertavilkaisulla sen seitsemän kirkontornia. Kylien ja kaupunkien väliin mahtui vain teollisuusalue. Pyörätie kaarteli edes takaisin saman moottoritien yli ja ali. Pienempiä paikkoja ei kartta tuntenut, isompien hahmo sameni ja ilmansuunnat katosivat poukkoilun poimuihin.

Heinäkuun kolmannen päivän aamuna hortoilin kahdeksantoista kilometriä vain löytääkseni itseni vajaan kahden kilometrin päässä lähtöpisteestä.

Olin kaiken aikaa hämilläni, en suorastaan eksyksissä, mutta taatusti sivussa eteen, kohti määränpäätä johtavalta reitiltä. Vasta pohjoisessa ymmärsin miksi maata kehuttiin. Täällä alanurkassa keskityin turhauttavaan kammen pyöritykseen ja monikieliseen sadatteluun.

Kartta on tavaraa täynnä.

Kiertotie.

Kaheli rouva virkkaa pyörätietä ja renkipoika kylvää kylttejä.