Asia-ja yleismies Manuel on hankkinut
minulle hienot liput. Ensimmäisellä ajetaan 22 tuntia Cuscosta
Limaan. Toisella jatketaan heti perään 20 tuntia Limasta Mancoraan.
Näillä kyydeillä taittuu lähes koko vielä edessä siintävä
Peru, noin 2600 kilometriä, vajaassa kahdessa vuorokaudessa.
Tulen asemalle ajoissa. Olen livistänyt. Arvelin parhaaksi pötkiä hostellista ennen kuin mainittu Manuel herää, lyöttäytyy kylkeen ja hyvää tarkoittaen keittää kokoon kommelluksia. Poikkean ensi töikseni bussiyhtiö Civan kioskille
kysymään joko lähtölaituri on tiedossa.
Ei ole. 13.30 lähtevä
vuoro on peruttu. Jossain matkan varrella on joku porukka mennyt
lakkoon, luulen ymmärtäväni. Lakon takia on tie suljettu.
Dominopalikat kaatuvat mielessäni. Todellisuudessa ne vain hiukan
heilahtavat. Täysin odottamatta, täysin epäetelä-amerikkalaiseen
tapaan, rauhallisella virkailijalla on ratkaisu valmiina. Yhtiö on
järjestänyt korvaavan vuoron. Se lähtisi viisi tuntia myöhemmin,
ajaisi toista reittiä ja myös kestäisi viisi tuntia kauemmin. Halvin economico-luokka vaihtuu
parhaaseen exclusivoon. Saan ilman lisämaksua kokonaan makaavan
penkin ilman naapuria. Uuden kaavion mukaan Limaan saavutaan
yhdeksältä illalla. Kyytien väliin on nyt keksittävä yösija
pääkaupungista. Toisen lipun tilalle saan avoimen matkakortin. Voin
valita mieleiseni yhtiön seuraavan päivän lähdöistä Mancoraan.
Valitettavasti joudun taas palaamaan kansan pariin
economico-istuimelle.
Exclusivo-kyyti. |
Lähtöön on tuntikausia. Hortoilen
aseman alapuolella levittäytyvään rähjäisen oloiseen
kaupunginosaan. Parin kulman takana käännyn kadulle, jota
reunustavat sen koko mitalta parturiliikkeet. Ajan kulukseni ja
todelliseen tarpeeseen, päätän poiketa leikkaukseen. Saan aikaan
sensaation. Olen ensimmäinen ulkomaalainen ja varsinkin ensimmäinen
vaaleatukkainen asiakas kautta aikain koko kadulla, luulen ymmärtäväni. Rouva parturin
tytär kirmaa hakemaan viereisten puotien työväen ihmettä todistamaan.
Lapsiakin kertyy koululuokan verran. Jaan kaikille karkkia.
Siistinä,
vähän pöllämystyneenä ja ainakin kymmeneen puhelimeen kuvattuna
palaan kadulle. Etsin halpaa, hyvää, kansanomaista, siistiä,
monipuolista, ei liian täyttä ravintolaa. Etsin kauan. Syön kauan.
Aikaa on.
Täyden vatsan ja selässä painavan repun kanssa suojaudun
helteeltä aseman hämärään halliin. Paikka on lähes tyhjä. Nyt
paljastuu, että Manuel todella on osannut ostaa lipun parhaaseen
kyytiin. Civa on ainoa yhtiö, joka vielä tänään ajaa korvaavan
vuoron. Muut lähtevät liikkeelle ehkä huomenna tai kun lakko
laukeaa. Istun ja torkun vaikka tiedän että juuri istua ja torkkua
saan varmasti tarpeekseni.
Auto lähtee tasan kuudelta. Exclusivo-kyyti on tasaista. Penkki on iso. Jalkatilaa on tarpeeksi. Ruoka on
hyvää. Vain elokuvat ovat totutusti hanurista ja volyymi täysillä.
Espanjan kielinen jälkiäänitys vedetään huikeasti ylinäytellen.
Joudun taas kuulemaan -en katso- Barrymoren ja Sandlerin romanttisen
muistinmenetyskomedian.
Matkan viimeisellä tunnilla tarjotaan
televisiosta yllätys. Jääkarhudokumentti on seesteistä mannaa
viihteen pauhuun väsyneelle matkustajalle. Valkoisia nalleja
valkoisessa maisemassa. Ikkunasta näkyy yhtä loputtoman tyhjä, mutta hiekan värinen erämaa. Matkan aikana pysähdymme kerran.
Jätämme yhden matkustajan Nazcaan. Ne kuuluisat viivat aavikolla
eivät näy bussin ikkunasta. Limaan saavutaan viisi tuntia
aikataulusta edellä.
Asutus tihenee. |
Civalla on meille ensimmäisen luokan
loistobussien exclusivo-asiakkaille oma terminaali. Matkustajien
käyttöön on varusteltu maan kiiltävin vessa ja loistavin
suihkutila. Pihassa meitä tirehtöörejä odottavat kaupungin eniten
kimaltavat taksit. Eipä siis olekaan ihme, kun kuski kyyditsee
yösijaa tarvitsevan asiakkaan oikean hotellin eteen. 50 taalaa yö.
Neuvottelemme hetken. Tuossa tuokiossa löytyy samasta Mira Floresin
kaupunginosasta antamaani hintahaarukkaan sopiva majoitusliike. Se on
ulkoa kaunis, rauhallisella kadulla, lähellä kaikkea ja kymmenen
kertaa halvempi.
Pääkaupunki parvekkeelta. |
Poikkean hankkimaan eväitä
seuraavalle etapille. Syön hyvin turkkilaisessa ravintolassa. Lojun
sohvalla. Katson Mestarien liigan ottelun Manchester City-Barcelona. Lojun sängyssä.
Aamulla nappaan empimättä taksin.
Lima on iso ja yhtiön toinen terminaali kaukana gigantin toisella laidalla. Kuski lukee
liikennevaloissa jalkapallolehteä. Suitsutamme Barcelonan peliä.
Perulaisen potkupallon hän kuittaa parilla rumalla sanalla. Myönnän,
ettei ole suomessakaan kummoista.
Palvelu on erinomaista myös Civan
kansanasemalla. Terminaaliupseeri johdattaa minut jonottomalle
tiskille. Avoimella matkakortilla lunastan paikan seuraavasta
vuorosta. Toinen iloinen veikko taluttaa minut tallettamaan
matkatavarat vajaan tunnin odotusajaksi. Niistä minun ei tarvitsisi
enään huolehtia. Apulaiset kantavat tavarat autoon. Minä lähden kahville.
Mies osaa yhden sanan suomen kielellä. |
Eturivin näköala. |
Yöhuoltamolla. |
Tervetuloa Mancoraan. |
Vamos a la playa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti