Kesäkasi

Marraskuussa -18 sovittiin, että poljen pyörällä taidetöihin Hyrynsalmelle. Tammikuussa sain lisätä kalenteriin residenssijakson Tohmajärvellä. Sinne olisi hauska kaartaa itärajaa myötäillen. Saunan lauteilla oli läpsäisty märkää kättä päälle, Kokemäenjoki melotaan Siurosta Reposaareen.

Tässä vaiheessa kasi oli vielä pitkävartinen koukku ja vetinen pätkä. Harmillisesti, mutta sopivasti tuli elokuulle sovitun taiteellisen touhun peruutus. Sain lisää vapaata aikaa. Päätin jyystää pyörällä myös etapin Pohjois-Karjalasta Pirkanmaalle. Kun vielä siskoni kuljetti pyörän määräsatamaan, pääsin takaisin satulaan ja kuroin kiinni kauniin kahdeksikon. Kotisaareen tulin Iniön ja Houtskarin kautta.

Kauan eläköön jokamiehenoikeus. Seitsemäntoista yötä uinuin teltassa. Kuudesti se seisoi aivan laavun tai kodan vieressä. Sinnikkäästi ripustin silloinkin hyttysverkon valmiin katon alle. Inhat itikat eivät verkon alle päässeet, mutta pitivät siksi paljon pahaa meteliä, että oli pakko muuttaa. Ininä vaimeni siedettäväksi, kun kuusijalkaiset kyyristyivät telttakankaiden väliin odottamaan aamulla oven raosta ojentuvia koipia.

Nukuin yhdeksässä laavussa ja kahdessa kodassa. Vain kahteen osui samaan aikaan muita yöpyjiä. näistäkin toisella kerralla oli kyseeessä oma melontakaveri. Suurkiitos Metsähallitukselle, metsästysseuroille, kyläyhdistyksille ja yksityisille ihmisille, jotka näitä mainioita majoja rakentavat ja huoltavat. Kiitos myös muille kulkijoille. Paikat olivat poikkeuksetta siistissä kunnossa.

Kotimaassa kun ollaan, pääsin myös moneksi yöksi kaverien katon alle. Supersuurkiitos yövyttäjille ja saunottajille ja pitopöytien kattajille.

Vähää vaille kolmen kuukauden aikana näin tien päällä 22 pyörämatkailijaa. Näistä 17 tuli vastaan viimeisellä pätkällä, Saariston rengastiellä. Muita melojia ei tavattu.

Pyörän mittariin kertyi 2323 kilometriä.

Kajakkia melottiin 167 kilometriä. Punaisessa pulkassa Toni Kotiniemi.