Tukholman kaaoksesta kahville Milanoon

Kaosens mittpunkt, kaaoksen keskipiste, julistaa väliaikaisen kävelytunnelin seinään ruuvattu kyltti. Kuin asiaa alleviivatakseen kulkijat ovat suihkuttaneet maalikannuistaan tekstiä tekstin päälle. Piste on sijainnut jo jokusen vuoden Tukholmassa, noin puoli kilometriä Stadsgårdenin satamasta keskustaan päin. Alueella tehdään järjestelyjä.

Seikkailuun suuntaavan tutkimusmatkailijan on hyvä mitata selviytymistaitonsa heti matkan alussa. Jos onnistuu hoipertamaan ehjin nahoin ulos kaaoksen keskipisteestä, voi kohdata alligaattorit, lumivyöryt ja haaksirikot luottavaisin mielin.

Järjestelyjä tehdään myös rautatieaseman nurkilla. Piirissä Centralbron alla seisoo joukko huomio-oranssiin pukeutuneita rakentajia. Maassa makaava kaiutin soittaa rytmimusiikkia. Rakentajat kurottavat ylös ja taivuttavat alas. He toistavat venyttävän aamujumpan liikesarjaa. Miten ihanan ruotsalaista ja siten hyvinvointiin tähtäävää tai Pohjois-Korealaista ja siten kamalaa kontrollia ja pakkoliikettä.

Laiva saapui satamaan varhain. Patikka tyhjillä kaduilla halki vanhan kaupungin sujui joutuisasti. Asemalla on jo paljon väkeä. Monet ovat menossa jokapäiväisiin töihin. Suihku on vienyt unet viemäriin. Vaatteet on valittu ja päälle puettu. Useimmat naiset ovat meikanneet. Aamiainen on haukattu tai nautittu.

Useimmat tulevat jonkun toisen ihmisen vierestä.

Monen päivittäin kulkevan askel on kiireinen tai määrätietoisesti etenevä, mutta on niitäkin, joiden aamutoimiin kuuluu kahvikuppi asemalla. Minullakin on käden ulottuvilla oikein hyvä cappuccino.

Viereisen penkin ympärille kokoontuu ryhmä naisia. Yllään heillä on siistit vaatteet. Jokainen vetää perässään pientä matkalaukkua. Naiset voisivat olla matkalla alansa kokoukseen toisessa kaupungissa. Toisessa kädessä roikkuvat muovikassit ja puhutut sanat paljastavat toisenlaisen tilanteen. Naiset ovat kodittomia. Yksissä tuumin he punovat suunnitelmaa uuden epävarman päivän varalle.

Rullaportaista nousee valtava musta hattu. Nainen lierin alla pelkää aseman lattialla vaappuvia puluja. Selkäni takana penkeillä torkkuu kolhiintuneita alkoholistimiehiä.

Muurahaisenpolkuaan kulkevien ja asemalla majailevien lomassa puikkelehtii kertakulkijoita. Me etsimme suuntamerkkejä ja suuhun pantavaa. Jotkut ovat hyvin hermostuneita. Minulla on reilu tunti aikaa selvittää helppolukuisen aseman salat. Reppuun on jo löytynyt erinomaisen oloisia eväspatonkeja. Sämpyläkioskin luukulla meillä oli eläväinen keskustelu kolmella eurooppalaisella kielellä ja sillä neljännellä, jota kaikki ymmärsimme. Meillä oli myös kolme erilaista eurooppalaista ihonväriä.

Hiljaista matkaa, toivottaa SJ.

Kööpenhaminassa on taas kaksi tuntia vaihtoaikaa. Rautatieaseman käytävillä tapahtuvan ketjumuonituksen ja oikean ravintola-aterian välille löytyy hyvä vaihtoehto asemalta koilliseen. Heti Bernstorffinkadun toisella puolella venyy pituutta maailman toiseksi vanhimman huvipuiston ravintolamaailma, Tivoli Food Hall.

Ohi kulkee ryhmä suomalaisia aikuisopiskelijoita vai olisivatko vaikutteita hakevia ravintola-alan yrittäjiä. ”Tääl on saman katon alla erilaisia nousevia food-konsepteja.” selittää porukkaa opastava teräväkenkäinen mies. 15 kioskia tarjoaa makuja Marokosta Meksikon kautta Italiaan. Salaattibaari on islantilainen. Edes purilaiset eivät tule jättiläisten hihnalta. Kauppahallia muistuttavassa tilassa annokset tilataan ja noudetaan kioskien tiskiltä. Ruoka nautitaan omassa, vapaasti valittavassa pöydässä. Ainakin ennen sesongin alkua ympäristö on miellyttävällä tavalla eloisa. Minä valitsen pahvikulhooni intialaista.

Tivoli Food Hall, Kööpenhaminami nami nami.

Kööpenhamina-Hampuri junassa ei ole pakollisia paikkalippuja. On väljää öönzeen asti. Se kirjoitetaan Odense. Siellä kyytiin noussut luokanopettaja ohjaa oppilaat varatuille paikoille ja työntää samalla meidät muut penkkien ja pöydän muodostamaan vastakkaisryhmään vaunun perälle.

Viereisellä pöydällä on jo aikamoinen rykelmä kaljapulloja. Kuuntelen käytävän puoleisella korvalla ruotsalaismiesten ryhmää. Pyöreä parrakas luennoi Saksan kulttuurista ja maantieteestä. Nelikko on lähtenyt liikkeelle Lundin yliopistolta. Mustissa paidoissa virnuilevat pääkallot. Miehet ovat matkalla jalkapallokatsomoon.

Hampurilainen FC St. Pauli pelaa Saksan toisessa bundesliigassa. Seura oli ensimmäisiä, jotka pistivät huligaanit ruotuun ja kielsivät äärioikeistolta pääsyn katsomoon. Ilmiöksi nousseen seuran 11 miljoonaa saksalaista fania ja ainakin nämä neljä ruotsalaista heiluttavat seuran tunnukseksi noussutta merirosvolippua antifasismin, antirasismin ja ja antiseksismin puolesta. Seuran viralliseen logoon kuvattu rakennus näyttää kirkon ja synagogan sekoitukselta. Katolla on sekä risti, että kaksi daavidin tähden muotoista kappaletta.

Miehet puhuvat helposti ymmärrettävää ruotsin kieltä. Ilokseni pystyn seuraamaan, miten naapurimaan sanasepät takovat elefantti-ja kärsäaiheesta nokan ja sitä kautta aamunokan, eli aamuseisokin, joka siis olisi saksaksi morgenschnabel. Olisiko die, der vai das ja miksi, siitä keskustellaan vielä pitkään.

Hampurin linja-autoaseman laiturilla touhuaa nykivän nopeita nuorukaisia. Hupukkaat käyvät roska-astiat läpi verrattomalla tehokkuudella. Taskulamppu hampaissa he pujahtavat kohteen kimppuun kuin elokuvien superrikolliset, paitsi, että nämä ovat korkeintaan mini-minirikollisia ja näissäkin puuhissaan lain oikealla puolella. Himoittu saalis on pantillinen pullo tai tölkki. Seinustalla laahustaa aseman nurkan vanhempi sukupolvi, paskat housussa rollaattoriin nojaten.

Soul Kebab, Hampurin linja-autoasema. Oikeaa evästä oikeassa paikassa.

Bussissa torkutun yön jälkeen on kiva katsella Sveitsin maisemia.

Milano on saksaksi Mailand. Lampugnanon linja-autoasemalla voi viihtyä jos pitää matkatavarat tiukasti kainalossa ja välttää katsekontaktia hämärimpien varjo-olentojen kanssa. Voi viihtyä jos hyväksyy pakasteesta kaivetun, mikrolla kuumennetun löysän massan, jota lasagneksi nimitetään, kuuluisan italialaisen keittiön täysivaltaiseksi edustajaksi. Minultahan sekin käy paitsi jos surkeasta joutuu sijainnin vuoksi maksamaan korkean hinnan. Semmoinen raivostuttaa.

Vaihtoaikaa ennen Barcelonaan lähtevää yövuoroa on neljä tuntia. Löydän parin korttelin päästä äänekkään rauhan sataman, jossa asemalla uhanalaiset matkatavarani kököttävät turvassa pappa-barrikadin takana. Terassilla on muovituolit. Pienellä pöydällä seisoo erityinen paperipyyhelaatikko. Sokeri on pakattu pikku pötköihin, joita kuuluu heiluttaen ja napsutellen herkistellä ennen jauheen purkamista kuppiin. Autot baarin edessä on pysäköity kahteen rinnakkaiseen riviin, ulommaisten olettaessa, etteivät kadun reunaan jääneet ole juuri nyt menossa minnekään. Baarin pitäjä, apulaiset ja asiakkaat ovat kaikki saman korttelin väkeä. Kaikkia tervehditään. Kaikki tiedetään ja tunnetaan. Kaikista juorutaan selän tai tolpan takana. Ymmärrän puhetta tarpeeksi vähän. Kahvi on hyvää ja kaljaa saa tarpeeksi pienissä pulloissa. Useimmat syövät jäätelöä.

Tuotesijoittelua Italiassa.