Italiaan ilman siipiä - paluu

Paluumatkan varauksia viivyttelen viimeiseen asti. Jo lähtöpäivän päättäminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Lopulta, kun toimeen tartun, teen nipun nettikauppoja kerralla. Otan asiakseni selvittää miten nopeasti Linja-autolla pääsee Italian saappaan varresta naapurin Tukholmaan. Ostan kaikki liput samalta yhtiöltä. Arvelen, että asia on helpompi hoitaa jos parin tunnin vaihtovälein kasattu dominorivi alkaa kaatua. Flixbus takaa jatkoyhteyden seuraavassa mahdollisessa autossa. Pahimmillaankin menettäisin vain laivalipun.

Italiassa karhu on kaveri. Kuva: Minna Lymi

Henkilöauto, linja-auto, linja-auto, linja-auto, linja-auto, linja-auto, linja-auto, laiva. Sama ketju paikannimillä, Fallo, Chieti, Rooma, Milano, Frankfurt, Hampuri, Göteborg, Tukholma, Turku. Maat, joiden kautta matka vie, Italia, Sveitsi, Saksa, Tanska, Ruotsi, Suomi.

Minut kyyditään Ala-Chietin asemalle hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Linja-auto lähtee ajallaan ja ajaa joutuisasti halki joulukuiseen aamuun heräävän maan. Roomaan tullessa vuoro poikkeaa Fiumicinon lentokentällä. Eväiden hankintaan ja rauhalliseen kahvisteluun varattu parituntinen hupenee sillä reissulla, sisääntulotien ruuhkassa. Jostain toiselta ajalta perityvällä sekasortoisella ja loppuunkuluneella Tiburtinan asemalla ehdin nauttia kahvin italialaiseen tapaan, tiskillä kiireesti kurkkuun kumoten. Onneksi hyviä tomaatti-mozzarella-leipiä löytyy hakematta.

Ehtiikö vai ei?

Sama hermoja raastava ruuhkaan juuttuminen juuri ennen autonvaihtoa tapahtuu kaikissa vuoroissa Hampuriin asti. Matkatavaroiden purku ja lastaus on hallitsematonta kaaosta peräti Göteborgiin saakka. 

Bussit eivät ole loistokkaita tai edes hienoja. Flixbus-appi toimii. paperille tulostettuja lippuja ei tässä kyydissä tarvita. Olisipa vielä kaikissa autoissa pistorasiat, sitten olisi huoletonta. 

Asiakaspalvelu on läpi Italian olematonta tai töykeää. Milanon ja Frankfurtin välillä työvuoroon osunut sympaattinen espanjalainen showmies nostaa Flixbussin pisteitä . Palvelu paranee vaihto vaihdolta pohjoiseen päin tullessa. Ruotsissa arvosana onkin jo kiittävä ilman miinuksia.

Matkan varrelle levitetty kaistale Eurooppaa on sateen ryvettämä, kolea ja kurainen. Harmaa tuhrii muut värit tasaiseksi. Maisemista pääsee nauttimaan vain Sveitsissä. Alppien seinät ja valkoiset huiput ja niiden väliin jäävät järvet kimaltavat täysikuun valossa.

Asemat ovat kolkkoja ja rumia kunnes tullaan Göteborgiin. Nils Ericson terminalen on niin kiva, että siellä on hyvä olla siihenkin aikaan aamuyöstä, kun muilla penkeillä notkuu ja mölyää kapakoista kotiin palaavia juottopossuja. Rautatieaseman puolella on vieläkin hienompaa ja hienossa kahvilassa tarjottu ilmainen santsikuppi -påtår på svenska- hyvää capuccinoa lievittää Italian ikävää.

Rajaviranomaiset, jotka autoon pistäytyvät ovat kautta matkan sympaattisia ja kärsivällisiä. Niissäkin tapauksissa, joissa joudutaan poistamaan paperittomia matkustajia, työtä tehdään mahdollisimman kohteliaasti ja nöyryyttämistä tai tarpeetonta hyppyytystä välttäen.  

Lähes yhtäjaksoinen linja-automatka Italiasta Ruotsiin kestää 56 tuntia, 35 minuuttia. Tukholmassa sataa isosta saavista kaataen. Kävelen kuitenkin Stadsgårdenin terminaaliin. Tekee mieli haukkoa happea ja heilutella koipia. Viking Amorellan halvin hytti on ylellinen palatsi ja taivaanlahja.