24.6.2015

Kuulaakson kamera

Iltapäivällä kävelen San Pedro de Atacaman keskustaan tarkastamaan matkapakettitarjontaa. Poukkoilen torinlaidan toimistojonossa hintoja ja sisältöä vertaillen. Kolmannesta kioskista ostan vielä samana iltana Valle de la Luna, Kuulaaksoon lähtevän retken. Sitten palaan ensimmäiseen myymälään ja varaan paikan varhain aamulla kohti Boliviaa ja Uyunin suolatasankoa starttaavaan maastoautoon.

Kuulaakso on kummallinen röykkiö suolaa tihkuvia kallioita, joiden halki ja ali ammoin virrannut vesi on uurtanut väylänsä, huikeita jyrkänteitä ja hiekkadyynejä. Kierrämme paikkoja pikkubussilla. Koluamme läpi kiemuraisen luolan. Tasapainoilemme poluilla. Kuuntelemme rasahduksia, joita kiviseinästä puskeva suola saa aikaan.
Oppaamme Sheryl kertoo minulle suomalaisesta poikaystävästä, joka mennessään vei sydämmen pohjolaan. Seurueen naisille hän kertoo suomalaisten miesten olevan maailman seksikkäimpiä. Reikäisessä t-paidassa, likaisena ja loppuun väsyneenä tunnen olevani huono esimerkki. Arvelen, että voisin olla komea korkeintaan ranskalaisten kiipeilijöiden tapaan, nippu kireitä jänteitä, silmissä seikkailun kuumeinen hehku.

Tasangolla kohtaamme Kolme Mariaa, kaksi ylväänä seisovaa kivipylvästä ynnä yksi, jonka sen päälle kiivennyt turisti kaatoi. Sheryl kysyy haluanko tulla kuvatuksi nähtävyyden edessä. Kerron, että kamera varastettiin edellisenä päivänä. "Bussiin unohtuu kameroita yhtenään." "Jos pomo on vielä paikalla poikkeamme toimistolle kysymään voiko jonkun niistä myydä sinulle," keksii Sheryl.

Jatkamme vielä Valle de Muerte, Kuoleman laaksoon, jonka nimi tulee joko belgialaisen lähetyssaarnaajan väärin kuulemasta ja ymmärtämästä espanjan kielestä tai espanjalaisten seudulla toimeenpanemasta kaulan katkonnasta.



Kamerakauppaa matkatoimistossa.



Auringonlaskun jälkeen palaamme kaupunkiin. Pomo seisoo tiskin takana. Sen alta löytyy vain yksi kamera. Koska akku tai alunperin toiseen laitteeseen kuulunut laturi on huono, sovimme Kodakin hinnaksi vajaa parikymmentä euroa. Yhteen ääneen minulle vakuutetaan, että kaikki voitava on tehty kameran palauttamiseksi sen kadottaneelle matkailijalle. Likimain hyvällä omallatunnolla lunastan laitteen. Aamulla pääsen napsimaan kuvia taas uuden maan, Bolivian, maisemista.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti