Pohkeille pehmoinen tapa aloittaa pyöräretki Keski-Euroopassa on ottaa kyyti laivalla Saksaan. Aiemmin olen kahdesti seilannut Rostockiin. Tällä kertaa oli määräsatama Travemünde.
Terminaalin tuolla puolen odottaa tasainen Mecklenburg-Vorpommern. Joka paikkaan johtaa pyörätie. Usein se on tammien reunustama kuja unikoiden koristaman vehnäpellon pientareella. Kotimaasta tuttuja korpitaipaleita ei tarvitse tällä seudulla taittaa. Seuraava kirkontorni näkyy aina. Niin pientä kylää ei olekaan, etteikö sieltä löytyisi erinomainen leipomo ja edullinen döner-kioski.
Terminaalin tuolla puolen odottaa tasainen Mecklenburg-Vorpommern. Joka paikkaan johtaa pyörätie. Usein se on tammien reunustama kuja unikoiden koristaman vehnäpellon pientareella. Kotimaasta tuttuja korpitaipaleita ei tarvitse tällä seudulla taittaa. Seuraava kirkontorni näkyy aina. Niin pientä kylää ei olekaan, etteikö sieltä löytyisi erinomainen leipomo ja edullinen döner-kioski.
 |
 |
| "Puutarhasaksia löytyy joka kokoa." |
Laivalla parasta on pyöreä sauna ja poreallas, molemmat merinäköalalla. Ammeessa tapasin puutarha-alan yrittäjän. "Meillä ei oo mitään, mikä panee surrrur tai pärrär. Ei yhtään konetta", vakuutti johtaja.
Ajattelin piirrustaa uudestaan -"paremmin"- tämän laivan kahvilassa tuherretun kuvan, mutta hoksasin, että puutarhurin olemus osuu tasan kohdalleen. Ulkonäkö ei sentään ollut noin karu. (Ja minähän tietysti näytän Rudolf Valentinolta.)
Ajattelin piirrustaa uudestaan -"paremmin"- tämän laivan kahvilassa tuherretun kuvan, mutta hoksasin, että puutarhurin olemus osuu tasan kohdalleen. Ulkonäkö ei sentään ollut noin karu. (Ja minähän tietysti näytän Rudolf Valentinolta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti