Perusta läpi

Asia-ja yleismies Manuel on hankkinut minulle hienot liput. Ensimmäisellä ajetaan 22 tuntia Cuscosta Limaan. Toisella jatketaan heti perään 20 tuntia Limasta Mancoraan. Näillä kyydeillä taittuu lähes koko vielä edessä siintävä Peru, noin 2600 kilometriä, vajaassa kahdessa vuorokaudessa.

Tulen asemalle ajoissa. Olen livistänyt. Arvelin parhaaksi pötkiä hostellista ennen kuin mainittu Manuel herää, lyöttäytyy kylkeen ja hyvää tarkoittaen keittää kokoon kommelluksia. Poikkean ensi töikseni bussiyhtiö Civan kioskille kysymään joko lähtölaituri on tiedossa.

Ei ole. 13.30 lähtevä vuoro on peruttu. Jossain matkan varrella on joku porukka mennyt lakkoon, luulen ymmärtäväni. Lakon takia on tie suljettu. Dominopalikat kaatuvat mielessäni. Todellisuudessa ne vain hiukan heilahtavat. Täysin odottamatta, täysin epäetelä-amerikkalaiseen tapaan, rauhallisella virkailijalla on ratkaisu valmiina. Yhtiö on järjestänyt korvaavan vuoron. Se lähtisi viisi tuntia myöhemmin, ajaisi toista reittiä ja myös kestäisi viisi tuntia kauemmin. Halvin economico-luokka vaihtuu parhaaseen exclusivoon. Saan ilman lisämaksua kokonaan makaavan penkin ilman naapuria. Uuden kaavion mukaan Limaan saavutaan yhdeksältä illalla. Kyytien väliin on nyt keksittävä yösija pääkaupungista. Toisen lipun tilalle saan avoimen matkakortin. Voin valita mieleiseni yhtiön seuraavan päivän lähdöistä Mancoraan. Valitettavasti joudun taas palaamaan kansan pariin economico-istuimelle.

Exclusivo-kyyti.

Lähtöön on tuntikausia. Hortoilen aseman alapuolella levittäytyvään rähjäisen oloiseen kaupunginosaan. Parin kulman takana käännyn kadulle, jota reunustavat sen koko mitalta parturiliikkeet. Ajan kulukseni ja todelliseen tarpeeseen, päätän poiketa leikkaukseen. Saan aikaan sensaation. Olen ensimmäinen ulkomaalainen ja varsinkin ensimmäinen vaaleatukkainen asiakas kautta aikain koko kadulla, luulen ymmärtäväni. Rouva parturin tytär kirmaa hakemaan viereisten puotien työväen ihmettä todistamaan. Lapsiakin kertyy koululuokan verran. Jaan kaikille karkkia.

Siistinä, vähän pöllämystyneenä ja ainakin kymmeneen puhelimeen kuvattuna palaan kadulle. Etsin halpaa, hyvää, kansanomaista, siistiä, monipuolista, ei liian täyttä ravintolaa. Etsin kauan. Syön kauan. Aikaa on. 

Täyden vatsan ja selässä painavan repun kanssa suojaudun helteeltä aseman hämärään halliin. Paikka on lähes tyhjä. Nyt paljastuu, että Manuel todella on osannut ostaa lipun parhaaseen kyytiin. Civa on ainoa yhtiö, joka vielä tänään ajaa korvaavan vuoron. Muut lähtevät liikkeelle ehkä huomenna tai kun lakko laukeaa. Istun ja torkun vaikka tiedän että juuri istua ja torkkua saan varmasti tarpeekseni.

Auto lähtee tasan kuudelta. Exclusivo-kyyti on tasaista. Penkki on iso. Jalkatilaa on tarpeeksi. Ruoka on hyvää. Vain elokuvat ovat totutusti hanurista ja volyymi täysillä. Espanjan kielinen jälkiäänitys vedetään huikeasti ylinäytellen. Joudun taas kuulemaan -en katso- Barrymoren ja Sandlerin romanttisen muistinmenetyskomedian. 

Matkan viimeisellä tunnilla tarjotaan televisiosta yllätys. Jääkarhudokumentti on seesteistä mannaa viihteen pauhuun väsyneelle matkustajalle. Valkoisia nalleja valkoisessa maisemassa. Ikkunasta näkyy yhtä loputtoman tyhjä, mutta hiekan värinen erämaa. Matkan aikana pysähdymme kerran. Jätämme yhden matkustajan Nazcaan. Ne kuuluisat viivat aavikolla eivät näy bussin ikkunasta. Limaan saavutaan viisi tuntia aikataulusta edellä.

Asutus tihenee.

Civalla on meille ensimmäisen luokan loistobussien exclusivo-asiakkaille oma terminaali. Matkustajien käyttöön on varusteltu maan kiiltävin vessa ja loistavin suihkutila. Pihassa meitä tirehtöörejä odottavat kaupungin eniten kimaltavat taksit. Eipä siis olekaan ihme, kun kuski kyyditsee yösijaa tarvitsevan asiakkaan oikean hotellin eteen. 50 taalaa yö. Neuvottelemme hetken. Tuossa tuokiossa löytyy samasta Mira Floresin kaupunginosasta antamaani hintahaarukkaan sopiva majoitusliike. Se on ulkoa kaunis, rauhallisella kadulla, lähellä kaikkea ja kymmenen kertaa halvempi.

Pääkaupunki parvekkeelta.

Poikkean hankkimaan eväitä seuraavalle etapille. Syön hyvin turkkilaisessa ravintolassa. Lojun sohvalla. Katson Mestarien liigan ottelun Manchester City-Barcelona. Lojun sängyssä.

Aamulla nappaan empimättä taksin. Lima on iso ja yhtiön toinen terminaali kaukana gigantin toisella laidalla. Kuski lukee liikennevaloissa jalkapallolehteä. Suitsutamme Barcelonan peliä. Perulaisen potkupallon hän kuittaa parilla rumalla sanalla. Myönnän, ettei ole suomessakaan kummoista.

Palvelu on erinomaista myös Civan kansanasemalla. Terminaaliupseeri johdattaa minut jonottomalle tiskille. Avoimella matkakortilla lunastan paikan seuraavasta vuorosta. Toinen iloinen veikko taluttaa minut tallettamaan matkatavarat vajaan tunnin odotusajaksi. Niistä minun ei tarvitsisi enään huolehtia. Apulaiset kantavat tavarat autoon. Minä lähden kahville.

Mies osaa yhden sanan suomen kielellä.

Eturivin näköala.

Yöhuoltamolla.

Tervetuloa Mancoraan.

Vamos a la playa.