Noin miljoona askelta +: Kesätyömatkapyöräilijä puutöissä

Saarion laavulta, Jänisjokirannasta, on Tohmajärven kirkonkylälle vain 10 kilometriä. Aamu on kirkas ja tie tasainen. Vasta viimeinen pätkä koulun nurkalta marketille on tiukkaa nousua. Tohmäjärven keskusta on mäen päällä, residenssitalo on keskustassa ja työhuone koululla. Tämä tulisi olemaan jokapäiväinen työmatkani. Aamulla alas ja illalla ylös. Nyt poikkean huoltoasemalle aamukahville.

Ensimmäinen heinäkuuta, kello nollayhdeksänsataa työnnän pyörän telineeseen Keski-Karjalan musiikkiopiston pihalla. Saan kaulaani nykyaikaisen, seinälaatikolle vilautettavan avaimen. Samaan nippuun liitän koulukeskuksen teknisen työn tilojen avaimet. Avainkaulanauha on parasta pitää tallessa. Heinäkuussa liki koko kaupunki on lomalla. Kaikki, joiden kanssa olen ollut tekemisissä hajaantuvat matkailuautoilla ympäri maata.

Luulin saavani käyttööni asunnon musiikkiopiston toisesta päästä. Saan itselleni koko opiston. Makuuhuone on äärimmäisenä kaakkoiskulmassa. Sen vieressä olevan huoneen varaan aamujoogalle ja venyttelylle. Seuraava pihan puolen sali on kirjoitushuone. Keittiö on talon puolivälissä. Loput huoneet ovat täynnä soittimia. Minulla on puoli tusinaa pianoa, pari urkuharmoonia, kaksi rumpusettiä, basso ja akustinen kitara sekä noin sata kanteletta. Sähkökitaran saan lainaksi. Vahvistimia on useita.

Olen ajoissa ja syytä on ollakin. Tiedän kokemuksesta, miten nopeasti residenssikuukausi kuluu. Kokemuksesta myös arvaan, että etukäteen työlääksi arvioitu työsuunnitelma osoittautuu taas kerran enemmän tai vähemmän kohtuuttomaksi.

Residenssin järjestäjät tekevät hyvää työtä. Käytännön asiat hoidetaan kuntoon heti oleskelun alkumetreillä. Hakemuksessa kerroin tarvitsevani punamultamaalilla käsiteltyä lautaa. Minulle on löydetty kaatuva saunamökki Murtoin kylältä. Sen seinistä saan itse purkaa tarvitsemani materiaalin. Revin irti peräkärryllisen sään pieksemää punamultalautaa, joka viivana toimitetaan verstaalle.

Teknisen työn tiloissa on kaikki mitä puun ja metallin työstämiseen tarvitaan. Minä tarvitsen varastotilaa laudoille, vannesahan puupallon rungon kaaria varten, halkaisu sahan sekä katkaisu-ja jiirisahan tehdäkseni laudoista palikoita, porakoneen tapitukseen sekä ison pöydän, jolla koota teos. Loppukuusta hoksaan tarvitsevani myös tasohöylää, jolla jalostan osan materiaalista tulevaan käyttöön kotikellarissa.

Rakennan punaista planeettaa. Siitä tulee oman puisen aurinkokuntani toinen kiertotähti. Vaneriauringon, puuplaneetta Vulkanuksen ja lastulevykuun rakensin jo syksyllä 2010 Koneen säätiön tuella, Saaren kartanon residenssissä Mietoisissa. Kartanon puuverstaalle vein mennessäni muutaman laatikon pohjalaiselta puusepäntehtaalta kierrätettyä jämäpalikkaa. Levymateriaali löytyi nurkista siivoamalla. Kotona kellarissa olen rakentanut pienemmän kuun Norrskatan paloaseman entisten varustehyllyjen lastulevystä. Samasta materiaalista syntyi pyrstötähti, jonka pyrstö on Balilta tuotu oksa. Sielläkin olin residenssissä.

Sen oikean tavoin ikioma leikkimaailmankaikkeuteni laajenee kaiken aikaa. Kolmiulotteisten taivaankappaleiden lisäksi olen maalannut avaruuden maisemakuvia puulle, kierrätetyille liimalevyn kappaleille ja pöytälevyille. Kaunein näistä oli kahvipöytänä Serlachius-residenssin näyttelytilassa Aleksanterin linnassa, Mäntässä, kunnes veistotilassa työskentelevä minä iski siihen silmänsä.

Taivaankappaleiden sarjassa yhdistyy monta työskentelylleni tunnusomaista asiaa. Pitkä, kenties päättymätön rakennusaika -kymmenes vuosi menossa, työskentely oman pajan ulkopuolella -tässä tapauksessa neljän residenssin suojissa ja kierrätetyn materiaalin käyttö.

Taivaankappaleita Tampereella, Galleria Saskia, 2013

Päivät Tohmajärvellä toistavat samaa kaavaa. Aamutaivutukset. Puuroaamiainen kirjan kanssa. Pistäytyminen eväskaupassa. Työmatkapyöräily. Marketin mäeltä pääsee vapaalla lasketellen koko 1,3 kilometrin matkan koululle jos ei joudu pysähtymään ysitien laidassa.

Lukevan ihmisen paras ystävä.

Saavun työmaalle kymmenen aikoihin aamulla. Iltapäivällä on lounastauko ja illemmalla eväspaussi. Viereisestä kirjastosta saan sarjakuvia pöytäseuraksi. Muuten on seurana radio. Lopetan puoli yhdeksän, että ehdin Tohmajärven toiseen markettiin katsomaan mitä tuotteita tänään on merkitty keltaisella hintalapulla. Tähän suuntaan mäki on jyrkästi vastainen. Vapaapäiviä en pidä. Joinain iltoina lähden aiemmin, että ehtisin juoksemaan talon takaa lähteville poluille. Illalla rämpytän ja luen. Arkista elämää reissuhommissa.