Pääovelta suoraan. Seinän päästä vasemmalle. Tienda Leon, bussikyyti keskustaan. Mutta ensin tarvitaan käteistä.
 |
| Aloitan Argentiinan hyvällä teolla. Mies jättää kortin koneeseen. |
Rivakoin ylös Calle Floridaa, ostoskatua jonka varrella oppii ainakin yhden sanan espanjaa. Vähän väliä seisoo hymyilevä papukaija toistaen sanaa "cambio", valmiina vaihtamaan eurot ja dollarit pesoiksi. (Mietin miksi. Myöhemmin opin, että on kaksi pesoa, sininen ja musta. Pankkiautomaatti antaa eurosta noin kympin paikallista. Kadulta voi saada 15-16 pesoa.)
Kuumaa on 35 astetta. Ilmastointilaitteet valuvat vettä jalkakäytävälle. Käännyn oikealle, Rivadavialle, jonka varrelta, numerosta 1181 olen varannut huoneen. Askel on kevyt. KLM kantaa rinkan puolestani, huomenna. Haukkaan lämpimän leivän ja kylmän colan. Olen ihastunut Argentiinan pääkaupunkiin ensi silmäyksellä, vajaa kahden kilometrin jalkamatkalla.
 |
| Eva puhuu rikkaille. Talon takana, samassa kuvassa, hän lohduttaa köyhiä. |
Hombre Hostel Downtown Maten vastaanotossa alkaa heti käännyttää hyvä-ja vääräuskoista. "Tämä on iso, paha suurkaupunki." "Älä luota kehenkään." "Hymy on aina teatteria." "Jos otat kuvan, tee se äkkiä ja piilota kamera." "Ne ovat taikureita."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti