Yö teltassa

Lähden myöhään liikkeelle. Leirintäalueelta Laco Gutierrezin rannasta Refugio Freyn pihaan on kartan mukaan 4-6 tunnin matka. Viivyn polulla ainakin seitsemän. Tahtoni sulaa auringossa. Lopun pitkä nousu paisteen puoleisessa rinteessä tullaan porukalla, vaihtelevin kokoonpanoin, vuorovedolla, pikku puhetta pitäen.

Periaatteessa teltan voi pystyttää mihin vain majan lähiympäristössä. Käytännössä tarjolla on lakanan kokoisia hyllyjä, joiden ympärille aiemmat leiriytyjät ovat kasanneet kiviaitoja tuulensuojaksi.

Parhaat valtaukset on jo tehty. Lähimpänä taloa majoittuvat paikalla viikon tai pari viipyvät kiipeilijät. Mäkituttu vinkkaa vapaan karsinan rinteestä, toiseksi ylimmältä tasolta.

Kaiken aikaa on vähintään kaksi köysistöä seinällä.

Teltan pystytys vie kauan. Tuulee navakasti. Tontin pinta-ala on liian pieni. Teltta ei ole itsekseen seisova. Kiiloja ei saa maahan, joka on joko pelkkää kalliota tai irtosoraa. Kaikki kulmat pitää virittää narun ja kiven lohkareiden avulla. Ladon murikoita myös muuriin.

Ennen auringonlaskua ehdin vielä uimaan yllättävän lämpimään järveen ja sullon mahan täyteen pennerooneja juuston ja pinaatin kera.

Laguna Toncek.

Joten kuten hahmollaan.

Tuuli yltyy. Ryömin teltan suojaan. Meteli on kuin konehuoneessa. Kangas paukkuu ja lepattaa. Painan pään tyynyyn, mutta tyyny ei pysy paikallaan. Teltan alle kammertava tuuli heittelee makuualustaa. Välillä patja muuttuu hierovaksi. On kuin joku huitoisi alta päin reilun kokoisella hernepussilla. Ehkä torkahdan.

En usko teltan kestävän tätä rallia. Entä jos irrottaisin kaaren ja nukkuisin pihalla teltan päällä. Punnerran ulos. Tuuli painaa kyyrysille. Teltoissa valvotaan. Kautta koko rinteen kiireiset otsalampukkaat oikovat ja tukevat ilmojen teille pyrkiviä majojaan. (Saan myöhemmin kuulla tarinoita revenneistä, kaatuneista ja alas rinteeseen liukuneista majoista matkustajineen.) Palaan huojuvaan, hakkaavaan telttaan. Kun työnnän jalat makuupussiin, siellä lyövät pienet salamat. Vaatekasa kipunoi seinustalla.

Tiedän nukkuneeni. Muistan kaksi unta. Ensimmäisessä pilkkasin ovia paiskovaa kummitusta. Toisessa minulla oli eritysen typerä takatukka, jota kaverit kuitenkin vuolaasti kehuivat.

Aamulla kiehuu kahvikulta kiven kolossa.