Linja-autossa

Ensimmäisen bussimatkan ensimmäisten tuntien maisema on - tasainen. Ruohoa. Siellä täällä muutaman suuren puun ryhmä tai metsikkö. Harvoin taloja. Lehmiä ja hevosia. Uuttera ihminen on aidannut rannattoman lakeuden neliöiksi. Aidantolpilla istuu haukkoja.

Välillä maa muuttuu kosteikoksi. Allikoissa kahlaa paljon haikaran sukua, valkoisia, mustavalkoisia, vaaleanpunervia. Seuraavien tuntien maisema on tasainen. Torkun.

Viivasuora tie katoaa horisonttiin. Pieninkin tarve ratin kääntämiseen merkitään valtavalla keltaisella taululla, peligro, vaara. Torkun.

Auto pysähtyy äkisti. Tie on tukossa. Rekka on rysäyttänyt toisen perään. Etummaisen tiilikuorma on levällään tiellä. Takimmaisen hytti on tuusan murskana. Ambulanssia ei näy. Mistään ei tihku tietoa kuskin kohtalosta. Tunnin verran potkitaan tiiliä sivuun, sitten bussi rutisee murskeen yli ja matka jatkuu. Torkun.

 

Parahiksi auringonlaskun aikaan alkaa maisema kumpuilla loivasti. Kukkulat ja taivas tarjoilevat uskomattoman pastellinäytöksen. Torkun.

11 tuntia, noin 700 kilometriä, Buenos Aires-Bahia Blanca.

Kysyvälle vastaa hostellin isäntä.

Järjestyksessä toinen bussi lähtee aikataulun mukaan 23.45. Se voi olla sininen Andesmar tai keltainen Tramat. Laituri on joku väliltä 14-20. Asema on viihtyisä. Sähköä saa seinästä, kahvi on hyvää ja WI-FI voimissaan.

Linja-autoasemalla on autokauppa.

23.30 rullaa sininen Andesmar laituriin 15. Kokoan kamppeet ja lähden esittelemään matkalippua henkilökunnalle. "Ei ole tämä auto." Kolme miestä selittää. Ymmärrän sitä vähemmän. Kaksi tuntia, kysyä, lippukioski numero 20.
 

Läpi yön avoimena pysyvän minikonttorin neiti puhuu tarpeeksi hitaasti. Auto on myöhässä. Vähintään puoli tuntia, enintään kolme. Se voi edelleen olla sininen tai keltainen. Laiturivalikoima kasvaa kahdella. Täytyy vaan istua ja pitää silmät auki. Niinpä istun.
         

Puon painuessa muoviin hölkkää paikalle nuori herra, yksi niistä, joita jo haastattelin bussin ovella. Miehet ovat huolestuneet. Kädestä pitäen hän kuljettaa minut halki hallin, yhtiön toiselle, nyt jo suljetulle kioskille. Hän avaa oven ja tietokoneen. Tankkaan espanjaksi jo keräämäni tiedot. Mies kirjoittaa näppäimet kopisten ja kääntää sitten näytön minua kohti. Saan samat tiedot google-kääntäjän englanniksi tulkkaamana.

Kahden tunnin kuluttua pääsen kipuamaan kyytiin.Bussi on sininen Andesmar laiturissa 16. Ensimmäisten tuntien maisema on - tasainen ja pimeä. Torkun.

Pysähdymme pikaisesti muutamalla linja-autoasemalla. Osavaltion rajalla kohtelias patrulli tarkastaa auton. Torkun.

10000 argentiinalaista menettää vuosittain henkensä liikenteessä.

Naapuripenkin iäkäs nainen kertoo olevansa saksalainen. Ei, ei hän tietenkään ole siellä käynyt tai Euroopassa ylipäätään, mutta sieltä isoisän isä aikanaan tuli.
   

9 tuntia, noin 600 kilometriä, Bahia Blanca-Puerto Madryn.
   

Kolmas argentiinalainen kiitokyyti vie 1100 kilometriä länteen. Aikaa kuluu reilusti 15 tuntia. Puerto Madryn-San Carlos de Bariloche.

Marlboromies kiskoo kolme pölliä joka tauolla.

Bussissa on aikaa tutkia mormonin kirjaa.

Seuraava tekee taas ennätyksen. Lippu on jo taskussa. Nenä on jälleen etelään päin. 20 ja puoli tuntia semi-cama- penkissä. El Bolson-El Chalten. Eikä ole tasaista enään.