Puhutaan pesosta

Me matkustavaiset puhumme paljon pesosta. Puhumme pesosta, koska Argentiina on kallis maa. Hyvinkin eurooppalaista tasoa. Olenpa ostanut banaaneja, jotka maksavat enemmän kun suomessa. Se tuntuu vääryydeltä.

Puhumme pesosta, koska sen arvo vaihtelee. Onkin kaksi pesoa, sininen ja musta. Toinen on virallinen, valtion määrittelemä ja sitä saa eurolla kymmenen ja vähän päälle. Toista vaihdetaan kadulla ja vähän kaikkialla ja sen kurssi huitoo aivan eri lukemissa. Eurolla saa 15-16 paikallista.

Minä lähdin tietämättömänä, vain pieni hätäkassa dollareita vyöllä. Nyhdän siis rahaa seinästä virallisella vaihtoarvolla ja tarkan markan pihimyksenä tunnen tulevani kaiken aikaa silmään sahatuksi.

 

Tai nyhtäisin. Puhumme paljon pesosta, koska sitä on vaikea saada seinästä. Automaatit eivät tunne turistin kortteja vaikka ikkunassa on kaikkien maailman muovilaatujen tunnus. Usein ne eivät tunne edes kotimaan tarjetaa.

Automaatille on aina jono. Eteisessä seisoo kolme konetta. Useimmiten kaksi on kokonaan suljettu. Setelit ovat loppuneet.

Mallijono, El Bolson.

Buenos Airesissa jahtasimme käteistä Seattlen Samin kanssa.

Kävimme läpi kahdeksan konetta neljällä kortilla. Sam sai rahaa yhdestä. Minulla tärppäsi vasta illalla automaatista numero 9. Jonotimme pankin tiskille jonkinlaisen selityksen toivossa. Saimme katsella levitteleviä käsiä ja pudistelevia olkia. Virkailija taas olisi halunnut katsella kuvia suomesta.

Jos löydän punaisen merkin "EB", Banco Patagonian seinästä ja eteisestä masiinan, jossa kortti työnnetään vihreään kupuun, voin olla melkein varma tuloksellisesta pankkitoimesta. Yleisin automaattiketju "Red Link" ei toimi ikinä. Se toistaa aina saman laulun, "invalid amount", vaikka napautan anomukseni sisään pikavalinnasta.

No hyvä, maksetaan siis kortilla. Mutta leintäalueilla, leipomoissa, kioskeissa ja muissa pikku paikoissa tätä vaihtoehtoa ei ole tarjolla. Jos kortti kelpaakin, se tuskin toimii. Kassat puhuvat aina jotakin sirusta, mutta enhän minä ymmärrä. Korttimaksu on sujuessaankin varma keino kasvattaa selän taakse kunnon jono.

Käteistä ei ole, kortti ei käy, hollantilainen ystävä maksaa.

 

Puhumme paljon pesosta, koska se on vaikeuksien, turhan juoksun ja joutavan paineen ehtymätön lähde. Jos siis matkustat Argentiinaan, täytä taskut ja sukanvarret käteisellä. Rosvo on ikävä sattuma, mutta ilman riihikuivaa vaikeudet ovat vuoren varma tosiasia.