17.1.2018

Machu Picchu: Salkantay trek


"Odota opasta hostellin aulassa. Kadulla on vaarallista öiseen aikaan." Puoli neljältä summeri parkaisee. Porttivahti Hector raottaa ovea käsivarren mitan. Heippaan, lupaan palata muutaman päivän päästä ja luikahdan kainalon alta kadulle. Vastassa on lämmin käsi ja leveä hymy. "Ramon", esittelee opas itsensä. Seuraan miestä alas torille.

Ramon kasaa tavarat kirkon portaille ja istuttaa minut röykkiön keskelle. "Pidä näitä silmällä. Torilla on vaarallista öiseen aikaan." Mies itse katoaa nurkan taakse. Parikymmentä minuuttia myöhemmin hän palaa mukanaan kaksi nuorta miestä Kanadasta.

Kiiruhdamme kujien kiemuroissa toisen kirkon varjoon, puolen korttelin puistoon, minne kaikkien toimistojen kaikki asiakkkaat kootaan. Kaksi puolikasta bussia täytetään unihiekan yhä hiljaiseksi taikomalla väellä. Nuokkuvat retkeilijät kyyditään ylös Mollepatan kylään. Tutustuminen hapuilee alkuun aamiaispöydässä.

Santsikierrosten jälkeen kokoonnumme sisäpihalle. Hurjassa hulinassa jokainen jakaa kuormastaan mahdollisimman tasan kahdeksan kiloa hevosen selkään lastattavaksi ja sullooo päivän mittaan tarpeellisen sekä painorajasta ylimenevän pienempiin reppuihin. Koska rinkan ylin osa, jota käytin päivälaukkuna, varastettiin jo Chilessä, en voi palastella taakkaani kahdeksi. Mikään taikatemppu ei laske sen painoa. Hevosen ei tarvitse vuokseni vaivautua. Haen vielä yhden cappuccinon.


Kannan itse reppuni. Hevoset saavat laiduntaa.





Kylän keskusaukiolla joukko jaetaan ennalta laadittujen listojen mukaan kahteen ryhmään.

Meitä tulee neljätoista. Brittinelikko, Anthony, Andrew, Peter ja Sam on pidennetyllä polttarireissulla. Joukon viimeinen poikamies astuisi avioliittoon parin viikon päästä Lontoossa.

Parivaljakoita on kolme. Montrealin miehet Michael ja Paul, Sarah ja Jessica New Yorkista sekä sisarukset Kathy ja Mandy Australian luoteisesta nurkasta, niin kaukaa takamailta, että ovat käyneet koulunsa radiopuhelimen välityksellä.

Brasilialainen Ana on ammatiltaan matkanjärjestäjä. Kotimaan vaellusten lisäksi hän opastaa pyhiinvaeltajia Espanjassa, Santiago de Compostelan reitillä. 
Norjalainen Trine ja tanskalainen Pia ovat kuten minä, parin itsekseen Etelä-Amerikassa kolutun kuukauden karaisemia.





Salkantay trek on viiden päivän retki takakierron kautta Machu Picchuun. Esitteen mukaan pakettiin kuuluu:

-Bussi Cuscosta Mollepatan kylään ja Ollantaytambosta takaisin Cuscoon.
-Ammatti-ja kielitaitoinen opas.
-Ensiapu ja lisähappi.
-Kokki. Erinomaiset ateriat. 4x aamiainen, 4x lounas ja 4x illallinen.
-Kuormahevoset.
-Kansallispuiston ja Machu Picchun pääsyliput.
-Hotelli Aguas Calientesissa
-Junalippu Aguas Calientesista Ollantaytamboon.

Listasta puuttuvat vielä valmiiksi pystytetyt teltat ja lyhyemmät bussikyydit patikan varrella. Paketin hinta Cuskon toimistoissa heiluu 250-350 dollarin välillä. Minä ladoin Gustavon kirjoituspöydälle 230 taalaa. Halvalla menee. Pelkkästään Machu Picchun pääsylippu ja junalippu haukkaavat summasta kolmanneksen.

Kuormahevosten kulku kuuluu jo kaukaa kylän ulkopuolelta, kun astumme polulle. Toinen ryhmä lähtee liikkeelle puoli tuntia myöhemmin. Elämäni ensimmäinen opastettu ryhmävaellus on alkanut.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti