Punta Tombo

Punta Tombo pistää Atlantin valtamereen Argentiinan rannikolla sata kilometriä Trelewistä etelään. Tällä vähäisellä niemellä pesii Etelä-Amerikan suurin pingviiniyhdyskunta.

Lajin suomenkielinen nimi on Patagonianpingviini, latinaksi maailma tuntee tämän heimonsa keskikokoisen, mustavalkoisen edustajan nimellä Spheniscus magellanicus.

Ensimmäiset urokset saapuvat elokuun lopussa valmistamaan pesäkoloja. Koko kuukausia Brasilian rannikon tuntumassa seilannut joukko rantautuu lokakuuhun mennessä. Parit muodostuvat, munat munitaan, poikaset kuoriutuvat, ne vaihtavat vauvauntuvat märkäpukuun ja kaikki valmistautuvat lähtemään taas huhtikuussa kalaparvien perässä pohjoiseen.

Tähän aikaan vuodesta, helmikuussa, rantaa asuttaa noin miljoona pingviiniä. Ensin kuoriutuneet ovat jo uimakoulussa, kun viimeiset vielä taapertavat harmaina nukkapalloina pesän liepeillä.

Pesää vahditaan taukoamatta.

Attenborough-hetki.

Suojelualueella kuljetaan väljästi ryhmässä, vaijerein aidatulla polulla ja puusilloilla. Väylältä ei saa poistua, eikä siihen ole mitään syytäkään. Ulkopuolella ei ole mitään, mitä ei tästä näkisi yhtä hyvin. Pingviinejä on kaikkialla, myös polulla.

Paikallisilla on etuajo-oikeus.

Ei kosketa.

Ei pudota.

 

Reitti on hyvin suunniteltu. Heti parkkipaikan jälkeen ensimmäinen pingviini kerää kaiken huomion ja esiintyy jokaisen kuvissa.

Pensaan alla on pingviini.

Kävellään ympäri pienen kukkulan. Lintuja näkyy kaiken aikaa enemmän.

Perimmäisiin pesiin, taustan kukkulalle, linnut taapertavat toista päivää.

Guanakot laiduntavat samalla törmällä.

Tulee näköala ulapalle ja rantaparveke, jolta voi seurata veteen pyrkiviä ja palaavia pingviinejä. Näkee miten aikuiset uimamaisterit ennakoivat ja ottavat hyödyn rantaan kähyävästä ja ulos sihisevästä aallosta ja kuinka aloittelijat empivät vaahdossa päätyen lopulta kellumaan siiventyngät sivulle sojottaen. Tulee toinen parveke, jolta voi katsella miten maalla niin kömpelöt taapertajat sujuvat kirkkaassa laguunissa ja tekevät äkkikäännöksiä ruumiinmuodolleen paremmin sopivassa elementissä.

En tiedä kuinka monta kertaa kaksituntisen vierailun varrella päätän lujasti, että kuvat saavat jo riittää ja pakkaan kameran kassiin. "In the end they are all the same. Black and white", toteaa naurava opas. Yhtä monta kertaa kaivan sen innosta tutisten esille. Tuo tuossa seisoo entistä paremmin näkösällä, nuo sukivat ja tuo on vaan vielä söpömpi.

Lopuksi ihan pieni.

Paluukyyti toimittaa minut Trelewissä suoraan Museo Paleontológico Egidio Feruglion pääovelle. Miljoonan pingviinin perään pitää nähdä vielä 17000 fossiilia. Täydellinen päivä turismia.

Ja vielä yksi, ihan pieni.