La Marina on matkustajakoti valtatien varressa. Pölyisellä pihalla seisoo rekkoja. Katokseen pysäköidyt henkilöautot olivat uusinta mallia kauan sitten. Aikaa on myös La Marinan kukoistuksen päivistä.
Kahvilaan poikkeaa ohikulkijoita. Illalla pöytiin istuu parempaa päälleen laittaneita vanhoja pariskuntia. Haluan uskoa, että he ovat käyneet täällä, kun La Marina oli kaupungin huvielämän keskus.
Kiinteistössä on hulppea juhlasali. Nurkassa seisoo pari pakastearkun kokoisia kaiuttimia. Talon takana on pitkä virvoketiski ja valtava uima-allas. Kesällä olisi kuulemma vilskettä. Olisi soittoa ja värivaloja.
Olen ainoa majoittuva asiakas. Kurkistan päiväpeiton alle. Päätän nukkua sen päällä, omassa silkkipussissa. Tykkään tunnelmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti